le Rêve Leidenfrost
EV-I
virtuaalihevonen | a sim game horse
kuvat © Benny de Ruiter
kuvat © Benny de Ruiter
Nimi: le Rêve Leidenfrost "Ledi"
Syntymäaika: 06.05.2015 (6v) Rotu: Hollanninpuoliverinen Sukupuoli: Tamma Säkäkorkeus: Kasvaa (arvio n. 167-168cm) Väri: Ruunikko Koulutustaso: Re 120cm Ko HeA Painotus: Esteratsastus Kasvattaja: VRL-11720 Piste Omistaja: Sede VRL-12382 Rekisterinumero: VH15-012-0313 Saavutukset: EV-I |
Estevarsojen laatuarvostelu, kesäkuun tilaisuus (2015), 8 - 9 - 5 - 5 - 5 - 5 = 37p / EV-I, tilaisuuden paras tamma
Ledistä on helppo saada hyvä vaikutelma. Jo ensitapaamisella se osoittaa olevansa luottamuksen arvoinen, nöyrä ja ystävällinen tyyppi, joka ei juurikaan jaksa kiukutella ilman hyvää syytä. Tällaiselta seikkailunhaluiselta neitokaiselta on suuri saavutus olla leppoisa ja kiltti ihmisille. Sen silmissä tuikkii aina tietynlainen pilke, josta tietää, että ruunikko lähtisi kyllä heti tutkimaan maailmaa, kun saisi tilaisuuden. Lediä on helppo ymmärtää ja sen kanssa tulee paremmin toimeen, kun osaa samaistua siihen. Niin kuin meillä kaikilla, tälläkin eläväisellä pikkutammalla on huolia, murheita ja välillä vaikeuksia. Positiivisen asenteen omaava Ledi ei kuitenkaan näytä suruaan ulospäin, vaan pitää yllä rooliaan fiksusti käyttäytyvästä nuoresta hevosesta. Minkäänlaista vihaa tai ylenmääräistä riehakkuutta puoliverinen ei ole osoittanut kertaakaan elämänsä aikana, se on aina onnistunut säilyttämään itsekurinsa. Rakastettava Ledi jaksaa aina kuunnella tunteenvuodatuksia, lohduttaa lempeällä hörähdyksellä ja lähteä sitten työn touhuun aivan uudella energialla. Se kannustaa ja tukee joka päivä.
Vaikka joku hevospelkoinen sattuisi eksymään Ledin kanssa vastakkaisin ja alkaisi huutaa täyttä kurkkua, tämä tamma ei hätkähtäisi vaan lähestyisi rauhallisesti uutta tuttavuutta. Ruunikko ymmärtää kyllä, mikäli sen seuraa ei kaivata, ja osaa pysytellä kauempana tarvittaessa. Kovin mielellään se kuitenkin haluaisi tehdä tuttavuutta. Mikäli hevonen joutuu torjutuksi, se painautuu hetkeksi surumieliseen viittaansa ja pysyttelee yksinäisyydessä. Silloin ihmisen on turha mennä lohduttamaan; Ledi palaa kyllä takaisin kunhan se itse kokee asian tarpeelliseksi.
Työskentelystä Ledi pitää, se rakastaa sitä kun näkee esteet kentällä. Heti alkuverryttelyssä tamma on kuulolla, se tottelee herkästi ja kääntyy lähes ajatuksen voimalla. Tiukatkaan tiet eivät tuota hankaluuksia. Hyppääminen on ruunikolla verissä, se on sille helppoa kuin hengittäminen. Mikään ei pelota tätä uskaliasta neitiä, ja se ei hangoittele vastaan vaikka ratsastaja laittaisi sen hyppäämään ilman vauhtia parimetrisen aidan yli.
Tätä tammaa on vaikea kuvailla sanoin. Se täytyy tavata, että todellisen persoonan ymmärtää oikein.
Vaikka joku hevospelkoinen sattuisi eksymään Ledin kanssa vastakkaisin ja alkaisi huutaa täyttä kurkkua, tämä tamma ei hätkähtäisi vaan lähestyisi rauhallisesti uutta tuttavuutta. Ruunikko ymmärtää kyllä, mikäli sen seuraa ei kaivata, ja osaa pysytellä kauempana tarvittaessa. Kovin mielellään se kuitenkin haluaisi tehdä tuttavuutta. Mikäli hevonen joutuu torjutuksi, se painautuu hetkeksi surumieliseen viittaansa ja pysyttelee yksinäisyydessä. Silloin ihmisen on turha mennä lohduttamaan; Ledi palaa kyllä takaisin kunhan se itse kokee asian tarpeelliseksi.
Työskentelystä Ledi pitää, se rakastaa sitä kun näkee esteet kentällä. Heti alkuverryttelyssä tamma on kuulolla, se tottelee herkästi ja kääntyy lähes ajatuksen voimalla. Tiukatkaan tiet eivät tuota hankaluuksia. Hyppääminen on ruunikolla verissä, se on sille helppoa kuin hengittäminen. Mikään ei pelota tätä uskaliasta neitiä, ja se ei hangoittele vastaan vaikka ratsastaja laittaisi sen hyppäämään ilman vauhtia parimetrisen aidan yli.
Tätä tammaa on vaikea kuvailla sanoin. Se täytyy tavata, että todellisen persoonan ymmärtää oikein.
Suku
i. le Rêve Latest Version EV-I, YLA3, ERJ-II, KWPN II |
ii. Camouflage YLA1 ERJ-II |
iii. Cameron |
iie. Natasha | ie. Valley Rose YLA2 ERJ-II |
iei. Concorde |
iee. Rose | ||
e. Shamrock Lady Kern | ei. Chalimar YLA3 |
eii. Fire |
eie. Grape | ee. Sunrise Zina YLA3 |
eei. Son Of The Sun |
eee. Cherry Blossom |
Jälkeläiset
00.00.0000 skp. nimi | i/e:
Päivyri
01.06.2015 | Lentävä konikala (kirjoittaja Sede)
Ratsastin kentällä rakkaudellani Letulla. Tamma oli aina ollut todella uskomaton paketti. Neiti, josta ei voi olla tykkäämättä! Kun ravailimme kahdeksikolla, yksi tilan ratsuttajista ja samalla hyvistä ystävistäni hyppäsi vauhdikkaalla Phyworack-oriilla. Aava oli todella läheinen ratsunsa kanssa, sillä alusta asti hän oli toiminut Vaaran hoitajana ja treenaajana. Hankala hevonen oli muuttunut oikeaksi nyhveröksi.
Lettu ravasi nätisti, kunnon liitokavio. Väistelimme parhaamme mukaan Vaaraa ja Aavaa. Sopivan kohdan löytäessämme pysäytin hevosen ja jäimme katselemaan vauhdikasta ratsukkoa. He suunnistivat kohti okseria. Aava myötäsi ja Vaara lähti hyppyyn mukaan, mutta etujalkojen ollessa jo ilmassa, se ottikin vielä yhden tököaskeleen takasillaan. Liitovaihe näytti todella epätasapainoiselta, hevonen oli jäljessä ratsastajasta. Laskeutumisessa Aava onneksi jo tajusi hiukan tasoittaa menoa.
"Hei meidän vuoro välillä! Lettu näyttää mallia miten tää hoidetaan" huikkasin. Blondi nyökkäsi, otti Vaaran raville ja siirtyi sitten toiseen päätyyn. Nostin laukan. Päätin aloittaa sieltä, minne Aava oli lopettanut. Korvat hörössä ratsuni laukkasi kohti ylitsepääsemättömän näköistä estettä. Lähestyimme reippaassa tahdissa, hypyn tullessa Lettu ponnisti todella lennokkaasti. Tunsin energian todella hyvin. Tamma todella yritti, ja meni erittäin hienosti. Seuraavana esteenä selkeästi matalampi pysty. Lettu ei tuntunut edes hyppäävän, enemmänkin vain laukkaavan yli.
Tamma oli upeana lopun radan ajan. Suoritus oli hieno, ja päätin palkita sen loppuverryttelyillä ja sitten laitumelle päästämisellä.
03.06.2015 | Letun karkureissu (kirjoittaja Sede)
Koskaan aiemmin rakas tammani Lettu ei ollut karannut. Ei ikinä. Mutta tänään, kun meinasin lähteä sen kanssa maastoilemaan, löysin vain tyhjän karsinan. Laitumellakaan neitokainen ei ollut, ja tarhoissa näkyi vain oreja. Minne hevonkuuseen ruunikko oli häipynyt?
Otin riimun ja pitkän juoksutusliinan mukaan, heitin suitset päähän Remixin luottohevoselle Nitrolle, vedin kypärän päähän ja lähdimme heti tutkimaan lähimaastoja. Hoputin hiukan laiskahkoa oria ja kuulostelin samalla, mikäli karkulainen olisi lähistöllä.
"Lettuu! Missänää oleeeet?" kutsuin. Hetken aikaa oli hiljaista, kunnes kauempaa yllättäen kajahti lyhyt hirnahdus. Puristin pohkeet tiukasti Nitron kylkiin ja kerrankin sen ravuritaustasta oli hyötyä. Etenimme reippaasti.
Parin mutkan takana näin vihdoin ruunikon, joka riiputti päätään. Huokaisin helpotuksesta, hyppäsin alas Nitron selästä, ja jättäen orin täysin vapaaksi kävelin pikapikaa ottamaan Letun kiinni. Nähdessäni syyn Letun masistelulle, säpsähdin ja otin askeleen taaksepäin silkasta järkytyksestä.
Siinä makasi pienen pieni kissanpentu, ei varmasti paria viikkoa vanhempi.
21.10.2016 | Maastoesteitä (kirjoittaja Sede)
Ledi odotteli tuttuun tapaan rauhallisesti karsinassaan kun harjasin ja varustelin sitä. Tänään lähtisivät testiin maastoesteet. Remixin maastoesterataa oli uudistettu viime aikoina, reittiä oli hiukan pidennetty ja pari uutta estettä lisätty sekä yksi vanha este korvattu hiukan erityyppisellä. Muutamat tilan ratsuttajista olivat jo ehtineet aiemmin testata uudistettua rataa ja pitäneet siitä kovasti, joten pitihän se itsekin lähteä testaamaan. Ratsuksi valikoitui Ledi, oli kulunut erittäin pitkä aika siitä kun olin viimeksi ratsastanut tällä hyväsydämisellä tammalla viimeksi.
Maastoesteet eivät olleet Ledille mikään uusi tuttavuus, mutta sen kanssa on ollut tapana jättää reitiltä muutamia hankalampia esteitä välistä. Tällä kertaa ainakin kokeiltaisiin koko rataa. Tamma käyttäytyi erittäin tyynesti, ravailin sen kanssa jonkin aikaa ja otin pari kevyttä laukkapätkää ennen kuin saavuimme radalle.
Hypyt sujuivat hyvin, Ledi oli erittäin hyvin kuulolla ja yritti parhaansa. Hiukan se epäröi kun en pyytänytkään sitä kiertämään yhtään estettä, mutta rohkeana tammana se ei kuitenkaan lyönyt jarruja pohjaan.
Ratsastin kentällä rakkaudellani Letulla. Tamma oli aina ollut todella uskomaton paketti. Neiti, josta ei voi olla tykkäämättä! Kun ravailimme kahdeksikolla, yksi tilan ratsuttajista ja samalla hyvistä ystävistäni hyppäsi vauhdikkaalla Phyworack-oriilla. Aava oli todella läheinen ratsunsa kanssa, sillä alusta asti hän oli toiminut Vaaran hoitajana ja treenaajana. Hankala hevonen oli muuttunut oikeaksi nyhveröksi.
Lettu ravasi nätisti, kunnon liitokavio. Väistelimme parhaamme mukaan Vaaraa ja Aavaa. Sopivan kohdan löytäessämme pysäytin hevosen ja jäimme katselemaan vauhdikasta ratsukkoa. He suunnistivat kohti okseria. Aava myötäsi ja Vaara lähti hyppyyn mukaan, mutta etujalkojen ollessa jo ilmassa, se ottikin vielä yhden tököaskeleen takasillaan. Liitovaihe näytti todella epätasapainoiselta, hevonen oli jäljessä ratsastajasta. Laskeutumisessa Aava onneksi jo tajusi hiukan tasoittaa menoa.
"Hei meidän vuoro välillä! Lettu näyttää mallia miten tää hoidetaan" huikkasin. Blondi nyökkäsi, otti Vaaran raville ja siirtyi sitten toiseen päätyyn. Nostin laukan. Päätin aloittaa sieltä, minne Aava oli lopettanut. Korvat hörössä ratsuni laukkasi kohti ylitsepääsemättömän näköistä estettä. Lähestyimme reippaassa tahdissa, hypyn tullessa Lettu ponnisti todella lennokkaasti. Tunsin energian todella hyvin. Tamma todella yritti, ja meni erittäin hienosti. Seuraavana esteenä selkeästi matalampi pysty. Lettu ei tuntunut edes hyppäävän, enemmänkin vain laukkaavan yli.
Tamma oli upeana lopun radan ajan. Suoritus oli hieno, ja päätin palkita sen loppuverryttelyillä ja sitten laitumelle päästämisellä.
03.06.2015 | Letun karkureissu (kirjoittaja Sede)
Koskaan aiemmin rakas tammani Lettu ei ollut karannut. Ei ikinä. Mutta tänään, kun meinasin lähteä sen kanssa maastoilemaan, löysin vain tyhjän karsinan. Laitumellakaan neitokainen ei ollut, ja tarhoissa näkyi vain oreja. Minne hevonkuuseen ruunikko oli häipynyt?
Otin riimun ja pitkän juoksutusliinan mukaan, heitin suitset päähän Remixin luottohevoselle Nitrolle, vedin kypärän päähän ja lähdimme heti tutkimaan lähimaastoja. Hoputin hiukan laiskahkoa oria ja kuulostelin samalla, mikäli karkulainen olisi lähistöllä.
"Lettuu! Missänää oleeeet?" kutsuin. Hetken aikaa oli hiljaista, kunnes kauempaa yllättäen kajahti lyhyt hirnahdus. Puristin pohkeet tiukasti Nitron kylkiin ja kerrankin sen ravuritaustasta oli hyötyä. Etenimme reippaasti.
Parin mutkan takana näin vihdoin ruunikon, joka riiputti päätään. Huokaisin helpotuksesta, hyppäsin alas Nitron selästä, ja jättäen orin täysin vapaaksi kävelin pikapikaa ottamaan Letun kiinni. Nähdessäni syyn Letun masistelulle, säpsähdin ja otin askeleen taaksepäin silkasta järkytyksestä.
Siinä makasi pienen pieni kissanpentu, ei varmasti paria viikkoa vanhempi.
21.10.2016 | Maastoesteitä (kirjoittaja Sede)
Ledi odotteli tuttuun tapaan rauhallisesti karsinassaan kun harjasin ja varustelin sitä. Tänään lähtisivät testiin maastoesteet. Remixin maastoesterataa oli uudistettu viime aikoina, reittiä oli hiukan pidennetty ja pari uutta estettä lisätty sekä yksi vanha este korvattu hiukan erityyppisellä. Muutamat tilan ratsuttajista olivat jo ehtineet aiemmin testata uudistettua rataa ja pitäneet siitä kovasti, joten pitihän se itsekin lähteä testaamaan. Ratsuksi valikoitui Ledi, oli kulunut erittäin pitkä aika siitä kun olin viimeksi ratsastanut tällä hyväsydämisellä tammalla viimeksi.
Maastoesteet eivät olleet Ledille mikään uusi tuttavuus, mutta sen kanssa on ollut tapana jättää reitiltä muutamia hankalampia esteitä välistä. Tällä kertaa ainakin kokeiltaisiin koko rataa. Tamma käyttäytyi erittäin tyynesti, ravailin sen kanssa jonkin aikaa ja otin pari kevyttä laukkapätkää ennen kuin saavuimme radalle.
Hypyt sujuivat hyvin, Ledi oli erittäin hyvin kuulolla ja yritti parhaansa. Hiukan se epäröi kun en pyytänytkään sitä kiertämään yhtään estettä, mutta rohkeana tammana se ei kuitenkaan lyönyt jarruja pohjaan.
Kisakalenteri
ERJ
0 sijoitusta
----
0 sijoitusta
----